Taloudellisestikin vaikeina aikoina on nähtävä päätösten vaikutukset 10 vuoden päähän ja kauemmaksikin. Ympärillänne näkyy runsaasti hälytysmerkkejä lasten ja perheiden pahoinvoinnista: lapsiperheiden määrä leipäjonoissa kasvaa, vauvojen huostaanotot lisääntyy, toimeentulotukea hakee yhä useampi lapsiperhe ja teinien kannabisongelmat yleistyy.
Osalla perheistä menee hyvin, mutta samaan aikaan lasten väliset sosiaaliset ja terveydelliset erot kasvaa. Jo päivähoidossa on nähtävissä lapsissa syrjäytymisen merkit. Mitkä ovat seuraukset yläkouluiässä, jos pieniin merkkeihin ei tartuta? Sivistystoimen säästöt voivat tulla myöhemmin kalliiksi sosiaali- ja terveystoimelle. On nähtävä kokonaisuudet ja vaikutukset yli sektorirajojen. Lapsiperheiden arjessa pienikin apu voi olla se ratkaiseva esim. kotiapu, kun vanhemmat meinaa väsyä tai keskustelukumppani. Joku, joka välittää. Syrjäytymisen ennaltaehkäisy ei välttämättä ole kallista, mutta siihen liittyvät tekijät tulee nähdä laaja-alaisesti. Esim. koulunkäyntiavustajien merkitys luokissa tai lasten kohtuuhintaiset liikuntaharrastukset. On hienoa, että olemme saaneet Porvooseen MLL:n lastenhoitoavun ja perhekummit. Neuvolaan on puolestaan palkattu ensimmäinen perhetyöntekijä ennaltaehkäisevään työhön. Lapsiperheet ovat tänä päivänä paljon moninaisempia kuin vaikka 1980-luvulla ja muutoksia toimintatapoihin ja kaukonäköisyyttä tarvitaan. Lasten ja perheiden tuen tarpeeseen on tartuttava tänään eikä vuosien päästä, kun lapset ovat koulun ja työelämän ulkopuolelle syrjäytyneitä nuoria aikuisia. Meillä on omissa käsissä mahdollisuudet kääntää kehitys parempaan suuntaan, mutta nyt on toimittava. Tarvitaan eri tahojen yhteistyötä ja lapsiperheiden näkemysten kuuntelemista. Outi Lankia MLL Uuden Porvoon yhdistyksen pj. kansanedustajaehdokas (kesk)
0 Comments
Loviisan Koskenkylän kouluillassa 3.2. yhteisenä aiheena oli koulutuksen turvaaminen Itä-Uudellamaalla. On kyse koko alueen elinvoimaisuudesta, houkuttelvuudesta, lasten ja nuorten tulevaisuuden turvaamisesta. Koulujen ja päätöksenteon pitää pysyä lähellä.
Koskenkylän paikallinen kysymys on alakoulu, joka sijaitsee noin 5 kilometriä asutuskeskittymästä. 75 paikkaisessa koulussa on yli 100 oppilasta ilman liikuntasalia, ruokalaa ym. normaaleja tiloja. Koskenkylän koulun kannalta toimivin ja kustannustehokkain uudisrakennus olisi laajennus Forsby skolan tontille. Koskenkylän asutuksen lähelle rakentuisi nykyaikainen sivistyskeskus, jossa olisi suomen- ja ruotsinkieliset alakoulut. Vastaavia toimii Sipossa ja Porvoon Kullosssa ja Hinthaarassa. Kouluhanke on ollut Koskenkylässä vastatuulessa ainakin parikymmentä vuotta, vaikka alue on nykyään ehdotonta muuttoaluetta lapsiperheille tai olisi, jos koulut olisi kunnossa. Uskallan sanoa, että rkp on hanketta vastustanut jo pitkään. Toivotaan, että näkemys kääntyy uuden selvityksen aikana. Ammatilliseen koulutukseen ja lukioihin on tulossa muutoksia. Tänä vuonna on haettava uudet järjestämisluvat. Itse ja monet muut kannattivat itäuusmaalaista kaksikielistä järjestäjää, joka hakisi luvat sekä suomen- että ruotsinkielisille oppilaitoksille. Rkp vastusti todella voimakkain argumentein, joita on mahdoton tänne sisäsuomesta muuttaneena ymmärtää. Miksi ei nähdä arvoa sille. että ruotsinkielen asema vahvistuisi suomenkielisten keskuudessa ja se parantaisi kielen asemaa vaan mielummin rajoitetaan ja rakennetaan raja-aitoja. Eritstäytymistä perustellaan sillä, että vain se takaa vähemmistökielen säilymisen valtakielen rinnalla. Olen täysin erimieltä. Ruotsinkielen asemaa vahvistaisi nimenomaan aito elävä kaksikielisyys, luonnolliset kontaktit kieliryhmien välillä. Vastakkainasettelu ei ole Itä-Uudenmaan eikä sen asukkaiden edunmukaista. Ei myöskään ruotsinkielen. Monet meistä, jotka nyt elämme ruuhkavuosia omien lapsiemme kanssa, olimme alle kouluikäisiä tai ala-asteikäisiä 1980-luvulla. Omien vanhempiemme hätäapuna olivat kodinhoitajat. Väitän, että monen perheen vakavat lastensuojelulliset ongelmat ja jopa lasten huostaanotot ovat nuo arjen monniammattilaiset ehkäisseet. Jaoimme ystävien kanssa lapsuusmuistoja. Kodinhoitaja oli ollut meidän jokaisen kotona hoitamassa lapsia, siivoamassa, laittamassa ruokaa tai pesemässä pyykkivuorta. Lapsuuden kodeissa oli ollut alkoholismia, masennusta, äiti joutunut sairaalahoitoon tai muita syitä, joita emme edes tiedä. Yhteistä kaikkien muistoille oli se, että kodinhoitaja oli tullut paikalle ja ottanut tilanteen haltuun.
Vuonna 1990 52 000 lapsiperhettä Suomessa vastaanotti kunnallista kotiapua. Lapsiperheiden hätä ja avun tarve ei ole pienentynyt, päinvastoin. Moni kärsii yksinäisyydestä ja auttavien tukiverkostojen puutteesta. Järjestöt ja vapaaehtoistyöntekijät kuten Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekummit auttavat ja helpottavat monen hätää, mutta se ei yksin riitä. Kevyiden tukipalveluiden puute näkyy vakavina ja surullisina seurauksina. On aika palata tässä asiassa 1980-luvulle ja palautettava kunnallinen kotiapu kaikkien saataville ilman lastensuojelun asiakkuutta. Perheiden kotiavun järjestämistä ei voi jättää pelkästään kuntien kustannettavaksi, vaan valtion on tultava omalta osaltaan mukaan turvaamaan kotiavun saatavuutta. Asiaa on käsiteltävä osana sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, kun puidaan sote:n yksityiskohtia. Outi Lankia syntynyt vuonna 1980 MLL:n yhdistyksen puheenjohtaja ja liittovaltuuston jäsen Kansanedustajaehdokas (kesk.) |
Outi LankiaLehdissä julkaistuja mielipidekirjoituksia, puheita ja valtuustoaloitteita. Arkisto
December 2023
|