Sisäilmakorjaukset ei laastaroimalla hoidu

Julkisten rakennusten sisäilmaongelmat koskettavat koko Suomea ja ongelmia on muissakin kouluissa. Lastensa terveydestä huolissaan olevia vanhempia ei toteamus juuri lohduta. Se, että ongelmia on muuallakin, ei oikeuta säästämiseen korjausmenetelmissä.

Sisäilmaongelmat ovat monimutkaisia. Se, että vaurioitunut rakenne ja oireiden aiheuttaja on selvillä, ei vielä riitä. Korjaussuunnitelma ja päätös toimenpiteistä ratkaisevat onnistumisen tai epäonnistumisen. Esimerkkinä pelkkä tiivistäminen, joissa todettua mikrobilähdettä tai muuten vaurioitunutta rakennetta ei poisteta. Vaan rakennuksen osat tiivistetään ja tarkoituksena on estää epäpuhtaat ilmavuodot sisäilmaan. Säästöt korjausmenetelmin valinnassa voivat tulla yhteiskunnalla hyvin kalliiksi. On lyhytnäköistä laskea hintaa kunnan yhden yksikön näkökulmasta.

Suuressa 500 oppilaan alakoulussa on menossa remontti, jossa luokkien kattoja tiivistetään vedeneristysmassalla sen sijaan, että homehtunut vanha purueriste poistettaisiin. Toimitilajohto arvioi säästävänsä 700 000 e. Kuinka estetään, että yhtään halkeamaa ei kattoneliöihin synny?  Jatkuuko sairastelu ja joudutaanko eristeen vaihto tekemään myöhemmin? Tuplakorjauksista on esimerkkejä ja kustannukset ovat moninkertaiset siihen verrattuna, että ongelman syyhyn tartuttaisiin heti. Silloin, kun se on mahdollista.  

Sisäilmakohteiden korjausrakentamispäätökset ovat merkittäviä ja päätökset tulee tehdä ammattitaidolla kokonaisvaikutukset arvioiden. Puhumattakaan siitä, että lasten ja henkilökunnan terveyden menetyksellä ei ole hintaa.