Blog Archives

Porvoon on päivitettävä linjansa koneellisen ilmanvaihdon käyttöaikoihin

31/12/2015

Porvoon kaupungin toimitilajohdon linjana on edelleen, että toistaiseksi terveissä kiinteistöissä koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto sammutetaan rakennuksen käyttöaikojen ulkopuolella (Uuusimaa 29.1.). Kouluissa ja päiväkodeissa, joissa ei vielä ole sisäilmaongelmia, ilmanvaihto pysäytetään iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina. Toimintatavan muuttamisesta on äänestetty myös valtuustossa, mutta ilmanvaihdon päällä pitäminen hävisi valitettavasti äänestyksessä. Säästäminen on tullut kalliiksi.

Ilmanvaihto poistaa epäpuhtaudet, estää kosteuden tiivistymisen pinnoille ja ylläpitää halutut paineolosuhteet. Kaupungin uudet koulu- ja päiväkotikiinteistöt on rakennettu ja vanhat on saneerattu hyvin tiiviiksi, joten ilmanvaihtuminen edellyttää koneellisen ilmanvaihdon jatkuvatoimista käyttöä. Jos rakennuksessa on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto, tulee sitä myös käyttää.

Vuonna 2015 ilmestyi STM:n, Kuntaliiton ja Ympäristöministeriön Hometalkoot-projektin julkaisema ”Päättäjän homeopas”. Ministeriöiden julkaisussakin yksi sisäilmaongelmia aiheuttava tekijä on koneellisen ilmanvaihdon käyttämättä jättäminen. Kaupungin kiinteistöjen huollon näkemys ei voi olla päinvastainen.

Sisäilmaongelmien ennaltaehkäiseminen on ensiarvoisen tärkeää ja yksi merkittävä tekijä kiinteistön käytössä on ilmanvaihto. Kouluissa ja päiväkodeissa tulee koneellinen ilmanvaihto pitää päällä myös iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina.

Outi Lankia
Sisäilma- ja työhygieenikko, FM
kaupunginvaltuutettu

0 Comments

Itsenäisyyspäivän juhlapuhe 6.12.2015

6/12/2015

0 Comments

Itsenäisyyspäivän puhe 6.12.2015, Porvoon kaupungin itsenäisyyspäiväjuhla Taidetehdas
Arvoisat veteraanit ja lotat, hyvät itsenäisyyspäivän juhlavieraat

Meillä on valtavasti aihetta iloon, kiitollisuuteen ja onnellisuuteen, koska saamme elää itsenäisessä ja poikkeuksellisen turvallisessa maassa. Siitä saamme kiittää erityisesti sotiemme veteraaneja.

Itsenäisen Suomen historiassa eri sukupolvet ovat taistelleet, rakentaneet ja kehittäneet maatamme. Olemme huolehtineet toisistamme, välittäneet, ja vahva tulevaisuuden usko on vaikeinakin aikoina vienyt meitä eteenpäin.

Näinä aikoina olen pohtinut sitä, kuinka eri vuosikymmeninä Suomessa on koettu turvattomuutta. Jokaisella itsenäisen Suomen sukupolvella on omat sukupolvikokemuksensa. Tällä tarkoitan niitä tapahtumia, jotka yhdistävät koko sukupolven. Siis Ne kokemukset, joista kysytään ”missä olit silloin kun”

Hyvät ystävät, arvoisat sotaveteraanit ja lotat. Haluan jakaa teidän kanssa neljä sukupolvikokemusta. Nämä tarinat ovat tosia ja ne kertovat minun sukuni tarinan itsenäisessä Suomessa: Esko-vaarin, Tapio-isän, minun ja poikani kautta.

Vaarini Esko Koivisto syntyi huhtikuussa 19 17. Esko asui sisarustensa ja vanhempiensa kanssa Kuopiossa puukorttelissa. 10-vuotias Esko muistelee näin: Jos isän kanssa lähti satamatorille, saattoi saada limonaatia. Äidin kanssa ei oikeastaan kannattanut kauppareissulle edes lähteä, sillä pyyntöön ”äet suanko limonaatia” tuli täysin yksiselitteinen vastaus ”et sua. hampaas siitä vuan männöö” Kymennen vuotiailla elämä on aina ihanaa saipa limonaatia tai ei.

Esko oli 22-vuotiaana aliupseerikoulussa ja talvisodassa. Kun talvisodan Moskovan rauhan sopimus oli tehty, Esko kirjoittaa huhtikuussa 1940 näin.

Elsa-Sisko

Kirjoitanpa taas, kun on niin hyvää aikaa. Olen näet tämän pikkuvaruskuntamme yöpäivystäjä ja uni tahtoisi väkisin hiipiä, jos ei olisi jotain hommaa. Rauha on siis taas maassa! Niistä tunteista, jotka silloin valtasivat mielet, kun rauhanteosta tuli tieto, voisi kertoa kuinka paljon tahansa ja samalla kuinka lyhyesti tahansa.
Voi kuvitella, millaiset tunteet valtasivat rintamalla olevien mielet, kun näki minkä masennuksen rauhanehdot saivat aikaa täällä olevissa. Silmäys Suomen karttaan osoitti heti, mitä rauha oli meille maksanut.

Esko jatkaa: ”Tämä ratkaisu lienee paras tällä kertaa, koska hallitusmiehemme ovat asian niin ratkaisseet. He tietävät syyt miksi näin kävi. Joukossamme on monta Kannaksen ja Karjalan poikaa. Voin kuvitella heidän ajatuksensa, kun ei ole enää heillä menemistä rakkaille kotitanhuilleen.#

Oletko saannut Kostilta tietoja. Hän voinee hyvin ja palannee pian pikku-Kaijan luo. Toivottavasti kotimme Kuopiossa on vielä ehjä. Tänne kulkee posti niin kovin hitaasti. Että kaikki tiedot kotoa ovat kovin vanhoja tänne saavuttuaan.

Minä en luultavasti pääse täältä pois ja ei väliäkään. Nythän se samalla painolla menee koko asevelvollisuusaika. Sittenpähän jatkan opiskelua, jos vielä maailma on edes tällä kantilla.
Paljon terveisiä sinne kaikille. Esko.

Kun jatkosota alkoi Eskosta tuli saksalaisten tulkki Lapsissa ja sotavuodet veivät hänet aina Petsamoon saakka.

Rauhanpäivänä 19. syyskuuta.1944 Esko kirjoittaa Elsa-siskolleen kortin.

Elsa Hyvä! Kuulimme juuri pääministerin puheen. Rauha on siis tullut. Raskas rauha, mutta muuta kai ei voinut tehdä. Kiitos paketistasi. Huomenna alkaa pitkä marssi. Monin terveisin vankassa tulevaisuuden uskossa veljesi Esko.

Vaikka rauhan päivä tarkoitti, että aseveljistä tuli nyt vihollisia, se ei vienyt uskoa. Surusta, menetyksistä ja traumaattisista kokemuksista huolimatta Eskon ja muiden nuorten tulevaisuuden usko on vahva. He tulevat yhdessä omien vanhempiensa ja tulevien lapsiensa kanssa rakentamaan meidän itsenäisen Suomen. Esko valaa uskoa nuorikkoonsa Kaarinaan kirjeessä: ”Älä huolehdi asunnosta Kaarina! Minä asun sinun sydämessäsi ja sinä minun”.

Isäni Tapio syntyy heinäkuussa 1948 Joutsassa. Suuret ikäluokat olivat ensimmäinen sukupolvi, joiden ei ole tarvinnut sotia. Kymmenvuotias Tapio matkustaa talvella reessä kouluun yhdessä kolmen talon lapsien kanssa. Kouluikäisiä on reessä yhteensä 10. Kymmenvuotiaana elämä tuntuu ihanalta.

Kaikesta on pulaa. Vanhemmat rakentavat ja korjaavat kaiken uudelleen. Joutsaa ei pommitettu, mutta sotavuosien aikana rakennukset ovat rapistuneet ja ränsistyneet. Ensin rakennetaan navetta, jolla turvataan toimeentulo ja sitten asuinrakennukset. Yhdessä, toisia tukemalla, auttamalla ja rakentamalla elämä jatkuu niin Joutsan kylillä kuin koko Suomessa. Vaikeuksilta ja surulta ei vältytä. Isäni nuorin sisko Vuokko kuolee valekuristustautiin kaksi-vuotiaana. Tätä surua mummoni kantaa sydämessään elämänsä loppuun saakka.

Kun parikymppinen Tapio on RUK:ssa syksyllä 1968 Tṧekkoslovakia miehitetään. Kansainväliset tapahtumat vaikuttavat turvallisuuteen ja valmiuteen myös meillä. RUK:n kurssi numero 128 on täydessä hälytyksessä ja patruunalaatikot on jaettu.
Sopivalla tuulella panssareiden ääni kaikuu rajan takaa maastoharjoituksiin Virolahdelle. Hälytystilannetta kestää viikon. Parikymppisille reserviupseerikoululaisille itsenäisyys ja turvallisuus on antanut uuden pysäyttävän merkityksen.

Minä synnyn vuonna 1980 Helsingissä. Kaksivuotiaana minulla on sama sairaus kuin 30 vuotta aikaisemmin kuolleella isän siskolla Vuokolla, mutta nyt sairaus osataan hoitaa.
Kymmenen vuoden ikäisenä asun Vehmersalmella ja Esko-vaari on muuttanut Helsingistä takaisin synnyinkaupunkiinsa Kuopioon . Vehmersalmella on hiljaista ja turvallisia, omakotitaloalueella ovet pidetään yölläkin auki ja naapurustossa lampsitaan talosta toiseen. Kuopiossa Vaari hassuttelee minulle ja siskoilleni. Sotamuistoja emme kuule, mutta äiti kertoo vaarin olleen saksalaisten tulkki. Me ihmettelemme yläkaapissa säilytettävää vaarin tohtorinhattua ja Kaarina-mamman hienoa iltapukua. Yhdessä pelaamme pataseiskaa. Tuntuu, että elämä on ihanaa.

Iltapäivä 11.syyskuuta.2001 piirtyy pysyvästi mieleeni. 21-vuotiaana tulen kaverini kanssa koulusta ja katsomme suoraa tv-lähetystä, jossa matkustajalentokone lentää päin 110-kerroksista pilvenpiirtäjää. Se on kone numero kaksi. Pilvenpiirtäjä murenee pölypilvessä maan tasalle. Pelottaa, kaikkia pelottaa. Mitä tapahtui? Voiko terrori-iskuja tapahtua lisää ja missä ne tapahtuvat. Miksi joku haluaa satuttaa tavallista elämää eläviä ihmisiä. Turvattomuus ja rauhan menettämisen pelko ei ole aiemmin tullut mieleenkään.

Vaikka itse asiassa aivan saman ikäisenä Esko-vaari oli talvi- ja jatkosodassa. Saman ikäisenä RUK:ssa ollut Tapio-isä luuli joutuvansa sotaan kuunnellessaan panssarivaunujen kuminaa. Me itsenäisen Suomen eri sukupolvien nuoret.

Poikani syntyy kesällä 2005 ja kymmenvuotiaana 13. marraskuuta 2015. Pariisilaiset nuoret joutuvat terrori-iskujen kohteeksi. Pariisin iskuista tulee symboli myös muille lähivuosien terrori-iskuille. Hetki, jolloin koko Eurooppa järkkyy. Pelko, turvattomuus ja vastakkainasettelu lisääntyvät. Pariisin-iskut saavat aikaan pelkoa myös koululaisissa. Tuntuu epätodelliselta, kun lapsi kysyy, voisivatko terroristit tulla ampumaan heitä jalkapallotreeneihin Kokonniemeen. Minulle ei 10-vuotiaana tullut mieleenkään mitään sotiin liittyvää.

Arvomme ja uskomme ovat nyt koetuksella. Arvot, joihin itsenäisessä Suomessammekin nojaamme: tasa-arvo, yhteisöllisyys ja vapaus. Se, että kaikki ihmiset ovat syntyneet samanarvoisina ja heitä pitää myös kohdella siten. Ääri-ideologioiden tavoitteena on saada meidät vihaamaan ja pelkäämään. Siten, että korvaisimme toisista välittämisen ja tasa-arvon vihalla. Silloin nousisimme myös toisiamme vastaan.

Yhteiskuntamme sosiaalinen vakaus on keskeinen tekijä Suomen kokonaisturvallisuudessa. Meidän tehtävänä on huolehtia, että hyvinvointierot eivät kärjisty. Kannamme vastuuta heikommista ja niistä, jotka eivät yksin jaksa. Suomalaisella eteenpäin katsovalla sitkeällä asenteella on maatamme rakennettu ja turvallisuutta ylläpidetty.

Vaari, kavereiden ukit ja fafat ovat taistelleet maamme itsenäisyyden puolesta, mutta yksityiskohtia kukaan ei ole juuri lapsena kuullut. Ne ovat olleet isovanhemmille liian raskaita ja kipeitä muistoja. Sillä vaari halusi välittää perintönään ennen kaikkea positiivisuuden vaikeuksista huolimatta ja sen tulevaisuudenuskon.
Meidän tulisi nyt ottaa mallia ja kuunnella sotiemme veteraanien teoillaan näyttämän viestin. Asenne, että ei saa katkeroitua ja antautua vihalle, vaikka ne tunteet olisivat mielessä olleetkin. Tulisi rakentaa, mennä eteenpäin ja luoda positiivista tulevaisuutta lapsillemme ja heitä seuraaville sukupolville.

Tarinani ei vielä kerro, millainen Suomi on, kun poikani on vuorostaan 20-vuotias. Sen ratkaisemme me, sinä ja minä, niillä teoilla, joita arjessa toisillemme teemme ja millaisia sanoja valitsemme. Me kaikki voimme vaikuttaa lähiympäristöömme. Siihen että jokainen nuori tai vanhempi kokee olevansa merkityksellinen osa yhteisöä ja rohkaistuu toimimaan osana meidän Suomea.

Muistan lämmöllä edesmennyttä vaariani ja kannan sydämessäni hänen sanojaan Rauhan päivältä 1944 Monin terveisin - Vankassa Tulevaisuudenuskossa Esko.
Kiitos rakkaasta isänmaastamme, Hyvää Itsenäisyyspäivää!

0 Comments

Porvoon on päivitettävä linjansa koneellisen ilmanvaihdon käyttöaikoihin

Itsenäisyyspäivän juhlapuhe 6.12.2015

Outi Lankia

Arkisto