Porvoon kaupungin kaupunkistrategian keskeinen kärki on ”Ilmastotyön edelläkävijä”.
Tavoitteena on kehittyä hiilineutraalisen asumisen edelläkävijäksi, edistää rakennusten
energiatehokkuutta ja luoda edellytyksiä yksityisautoista luopumiselle. Kaupunki haluaa
tukea asukkaiden kestäviä elämäntapoja ja innostaa asukkaita ympäristöystävällisiin
valintoihin.

Porvoon kaupunki on suuri työnantaja ja strategian suunnannäyttäjä. Jotta ilmastotyön
edelläkävijyys näkyy ja innostaa asukkaita sekä alueen toimijoita ympäristötekoihin, tulee
Porvoon kaupungin ja sen liikelaitosten tehdä omat ympäristövaikutuksensa näkyviksi.
Kaupungin tulee asettaa omalle toiminnalleen konkreettiset ja seurattavat mittarit,
Seurattavia tekijöitä voivat esimerkiksi olla veden kulutus, energian kulutus eri
energiamuotojen osalta kuten sähkö, kaukolämpö ja maalämpö, kaupungin hallinnassa
olevien ajoneuvojen polttoaineen kulutus eri polttoaineittain jaoteltuna. Kaupungin
ympäristövaikutuksia mittaava tekijä olisi myös jätteen määrän seuranta eri jakeittain.
Jätteen osalta tavoitteita on helppo asettaa niin määrän pienenemiselle kuin lajitteluasteen
nostamiselle. Ympäristövaikutusten pienentäminen saa aikaan myös suoria
kustannussäästöjä.

Porvoon kaupungilla on noin 3000 työntekijää ja suuri kiinteistömassa, joten energian,
veden, polttoaineiden kulutuksen ja jätteiden määrän seuraaminen ei ole vähäpätöinen
asia. Jokaisen kaupungin ja liikelaitoksen työntekijän tulee sitoutua niiden vähentämiseen.
Kaupungin ympäristö- ja hiilijalanjäljen näkyväksi tekeminen vaikuttaisi osaltaan kaupungin
hankintoihin ja tekisi näkyväksi sen, että tuottavatko kaupungin tekemät toimenpiteet kuten
kiinteistöjen energiatehokkuusinvestoinnit tuloksia.
​
Kaupungin omien mitattavien ilmasto- ja ympäristötavoitteiden määritteleminen ja niihin
sitoutuminen on edellytys sille, että Porvoo on ilmastotyön eturintamassa.
Porvoon strategia ei saa olla, tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen.

Parin vuoden aikana on käsitelty siirtovesiputken rakentamista Helsingistä Porvooseen.
Olemme tuoneet esille perusteluita, miksi hanketta ei pidä toteuttaa. Tulevana torstaina
Porvoon veden johtokunnassa käsitellään vihdoin hyvä päätösesitys, todellisia faktoja.
Helsingin siirtovesihanke siirtyy päätettäväksi tulevaisuuteen 2030-luvulle. Tarkempi
selvitys osoitti, että hukkaputken kustannusarvio onkin 42 miljoonaa euroa eli 10 miljoonaa
kaupunginvaltuustolle esitettyä kalliimpi.

Uuden esityksen mukaan Porvoon vedenhankinnan kasvu turvataan vuosina 2020-2035
Saksalan vesilaitoksen laajennuksella ja hyödyntämällä Linnanmäen sekä mahdollisesti
Suomenkylän raakavettä. Edellinen toimitusjohtaja oli Linnamäen raakaveden
hyödyntämistä vastaan, kun sitä hänelle ehdotettiin. Hyvä, että oikeat faktat ovat nyt
päätösesityksen takana.

Kun nyt otetaan aikalisä Helsingin hukkaputken kanssa, on aikaa selvittää myös
vedenhankinnan vaihtoehto, jota ei vielä ole tutkittu. Sekä tekniikan kehittymisestä
seuraavat mahdolliset uudet vaihtoehdot.

Päijännetunnelin vettä ei kannata kierrättää kalliisti Helsingin kautta, vaan tulee selvittää
Porvoon tarpeisiin mitoitetun vesiputken kustannukset Tuusulan Rusutjärveltä suoraan
Porvooseen. Porvoo on Päijännetunnelin toiseksi suurin omistaja, mutta emme hyödynnä
vedenotto-oikeutta. Porvoon hyödyntämätön vedenotto-oikeus Päijännetunnelista on peräti
50 000 kuutiota vuorokaudessa.

Jos lisävettä 2030-luvulla tarvitaan uskomme, että suora yhteys Päijännetunnelista
Porvooseen on yksi parhaista vaihtoehdoista. Päijännetunnelin vesi käsiteltäisiin täällä
esim. laajennettavassa Saksalassa tai täysin uudessa laitoksessa, ei Helsingissä.
Helsingin vaihtoehdossa putki-investoinnin lisäksi joka vuosi vedestä maksettaisiin
Helsingille muutama miljoona euroa. Se olisi erittäin kallis ja turha vaihtoehto, kun Porvoo
on itse Päijännetunnelin merkittävä omistaja.

On erinomaista, että toimitusjohtaja Elina Antila esittää nyt Porvoon Veden johtokunnalle
olemassa olevan vesilaitoksen laajentamista ja panostamista verkoston saneeraamiseen.
​
Outi Lankia ja Tuoma Kanervala
kaupunginvaltuutetut (kesk,)
Porvoo

​Suomalaiset heräsivät viimeistään vuonna 2018 ilmastonmuutokseen. Lokakuussa julkaistiin IPCC:n
ilmastoraportti, jota oli laatimassa kirjoittajat 40 maasta. Presidentti Sauli Niinistö otti kantaa
ilmastonmuutokseen uudenvuoden puheessa 1.1.19 ”Jokaisen meistä on otettava ja kannettava vastuuta;
elämäntapamme tuottaa kriittiseksi käyvää kuormaa planeetallemme.”

Jokaisen valinnoilla on merkitystä. Ilmastoteot eivät ole vain suuryritysten ja suurvaltioiden asia. Yksi
merkittävä tekijä yksilötasolla on se, miten liikumme paikasta toiseen. Olen yksi heistä, jotka autoilevat
töiden takia lähes päivittäin 100 kilometriä. Suomi on sitoutunut vähentämään liikenteen päästöjä 50 %
vuoteen 2030 mennessä.

Onko vaihtoisten käyttövoimien ja polttoaineiden, kuten sähkö- ja kaasuautojen, määrän
moninkertaistuminen utopiaa? Ei. Se on tulevaisuutta ja realistista jo tänään ainakin biokaasuautojen
osalta. Biokaasua tuotetaan jätevesilietteestä, biojätteistä ja lannasta sekä talteenotetaan kaatopaikoilta.
Lauantaina 12.1. avataan Hyvinkäälle uusi biokaasulaitos, jossa nurmesta, hevosen- ja kananlannasta
kerätään polttoainetta. Biokaasu on CO2-neutraali ja siitä ei synny terveydelle haitallisia
pienhiukkaspäästöjä. Se on bensaa ja dieseliä edullisempaa. Nykyisen bensiinitoimisen auton voi muuttaa toimimaan kaasulla. Sähköautojen tuotannon kehitys ja akkuteknologia tulevat menemään isoin
harppauksin eteenpäin tulevina vuosina ja se laskee sähköautojen hintoja.

Oma ilmastotekoni työmatka-ajon takia oli biokaasuauto. Kun liikun Mikkelin eteläpuolelle ei auton pientä bensatankkia tarvitse täyttää. Tankkausverkosto on Etelä-Suomessa melko kattava. Porvoossa voi kurvata Kuninkaanporttiin. Opin nopeasti biokaasuasemien sijainnit ja perinteisistä huoltoasemista tuli tuulilasin pesupaikkoja. Lisäksi polttoainekustannukset laskivat.

Vuonna 2018 sekä kaasu- että sähköautojen määrä kaksinkertaistui. Jotta suuri muutos tapahtuisi, tulee
valtion kannustaa ilmastoystävälliseen liikenteeseen. Ilmastoystävällisen ratkaisun on oltava fossiilista
edullisempi ja infran on laajennuttava nykyisestä. Tulevaisuus voi tuoda muitakin ratkaisuja kuten
vetyauton ja jotain, josta emme vielä tiedä mitään.
​
Outi Lankia
kirjoittaja on ympäristötieteen FM, joka työskentelee työturvallisuuspäällikkönä ja on kotikaupungin
kaupunginvaltuutettu